– Monessa mukana - Ympäristöterveydenhuolto –
Terveysvalvonnan johtaja Meeri Rinta-Jouppi

Kun Mansikki tai Mirri sairastuu, eivätkä kotikonstit auta, tiedämme, että avun saa eläinlääkäriltä. Kun vesijohdosta tulee poikkeavan näköistä vettä, ostamamme elintarvike vaikuttaa pilaantuneelta tai epäilemme asuntomme sisäilman aiheuttavan oireita, useimmat meistä osaavat etsiä terveysvalvonnan apua. Kun hätä on suuri, tuskin tulemme miettineeksi, että  edellä mainitut esimerkit ovat pala kunnallisen ympäristöterveydenhuollon laajasta toimintakentästä. Ympäristöterveydenhuolto voidaan määritellä järjestelmäksi, jonka tehtävänä on ehkäistä ja poistaa ympäristön terveydellisiä haittoja ja ylläpitää terveydelle edullista ympäristöä. Ympäristö ymmärretään tässä laajasti: yhdyskunnaksi, jossa elämme; ilmaksi, jota hengitämme; vedeksi ja elintarvikkeiksi, jotka syömme; kulutustavaroiksi, jotka päällemme puemme tai joita muuten hyödynnämme. Kansanterveyslaissa ympäristöterveydenhuolto on määritelty yhdeksi osaksi ennalta ehkäisevää terveydenhuoltoa. Peruspalvelukuntayhtymä Kalliossakin pidettiin alusta lähtien selvänä, että ympäristöterveydenhuolto tulee mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaispakettiin terveydenhuollon toimialueen yhtenä tulosalueena. Perusterveydenhuollon ohella ympäristöterveydenhuollon merkittäviä yhteistyökumppaneita ovat peruskuntien toimintoina hoidettavat ympäristönsuojelu, rakennusvalvonta ja kaavoitus. Suomessa, ja Kallion lähialueellakin, on yksiköitä, joissa ympäristöterveydenhuolto, ympäristönsuojelu ja rakennusvalvonta toimivat samassa yksikössä. Ympäristöterveydenhuolto on pääosin monien erityislakien säätelemää ennalta ehkäisevää viranomaistoimintaa, jonka tavoite on siis terveyshaittojen ennalta ehkäisy, vähentäminen ja poistaminen. Tavoitteeseen pyritään ympäristön (laaja määrittely) terveysvaarojen ja –riskien kartoituksella, seurannalla ja erilaisilla toimenpiteillä. Tärkeimpiä ympäristöterveydenhuollon lakeja ovat terveydensuojelulaki, elintarvikelaki, laki kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta sekä eläinlääkintähuoltolaki. Valvontaa tehdään myös tupakkalain, kemikaalilain ja lääkelain nikotiinivalmisteiden vähittäismyyntiä säätelevien pykälien pohjalta. Kunnan vastuulla olevat ympäristöterveydenhuollon tehtävät voidaan karkeasti jakaa seuraavasti : Käytettävästä työajasta noin puolet menee valtakunnallisten ohjelmien mukaiseen suunnitelmalliseen valvontaan. Tätä työtä ovat yksikössä laaditun valvontasuunnitelman mukaiset valvontakohteisiin suoritettavat säännölliset tarkastukset sekä tarvittaessa näytteenotto ja tutkimukset. Tämä valvonta on toiminnanharjoittajille maksullista. Toinen puoli työajasta jakaantuu monien erilaisten asioiden hoitamiseen, joita voivat olla:      o   toiminnanharjoittajien ja kuntalaisten neuvonta ja ohjaus     o   valvontakohteiden toimintaa koskevien ilmoitusten tai hakemusten käsittely ja niistä tehtävät päätökset    o   lainsäädännön noudattamatta jättämisestä tai ilmeistä terveyshaittaa aiheuttavasta toiminnasta johtuvien määräysten antaminen ja pakkokeinojen asettaminen      o   lausuntojen antaminen esimekiksi kaavaehdotuksista, ympäristö- ja rakennusluvista     o   varautuminen erityistilanteisiin      o   epidemioiden selvittäminen         o   raportointi alue- ja keskushallintoviranomaisille Peruspalvelukuntayhtymä Kalliossa ympäristöterveydenhuollon viranomaistoiminnoista vastaa yhtymähallitus, mutta se on siirtänyt toimivaltaansa (delegoinut) alaisilleen viranhaltijoille. Käytännön  työntekijöitä Kalliossa ovat neljä terveysinsinööriä, seitsemän kaupungineläinlääkäriä ja terveysvalvonnan johtaja. Viranhaltijoiden lisäksi ympäristöterveydenhuollon yksikössä on osa-aikainen osastosihteeri. Toimipisteitä ympäristöterveydenhuollolla on kolme: terveysvalvonta ja hallinto Ylivieskassa, eläinlääkintähuollon yhteisvastaanotto Ylivieskassa sekä tuotantoeläinvastaanotto Nivalassa. Viranomaistoimintaa ei ole kuntien tehtäväksi eläinlääkintähuoltolaissa säädetty eläinten terveyden- ja sairauksien hoito eli ns. praktiikka. Tätä työtä eli eläinlääkinnän ammatinharjoittamista voivat tehdä myös yksityiset eläinlääkärit ja eläinlääkäriasemat. Mikäli yksityisiä palveluja ei ole kattavasti saatavissa, kunnan tai kuntayhtymän on ne itse järjestettävä. Jo jatkuvan päivystysvalmiuden ylläpitäminen sitoo paljon kunnallisia eläinlääkärivoimavaroja, vaikka päivystysjärjestelyissä pyritäänkin järkevään yhteistoimintaan lähialueiden kanssa.    Meeri Rinta-Jouppi Terveysvalvonnan johtaja